Suomen Suurin Joululahja 2018

Tässä me ollaan koko konkkaronkka. Bambi on työkaverini Tuiren ompelema.

Tänä vuonna ehdin tehdä paljon leluja, muut eivät.
Toivottavasti ensi vuonna on enemmän aikaa, innostusta ja inspiraatiota. 
Kuvassa olevat lelut lähtivät uusiin koteihin. 
Kuva: Sanna-Mari

Käärmeet

Käärmeet syntyivät leluiksi yhden pienen muiston inspiroimana. Kirjoitin jopa Marimekolle kirjeen, mutta en ole vielä saanut tietoa, minkä näköinen muistissani oleva Käärme Umpikiero oikeastaan oli. Koska olen hieman kärsimätön ihminen, aloin ommella käärmeitä Pinterestin ideoiden pohjalta.

Tässä Marimekolle lähettämäni kirje:


Hei!

Minulla on harmaa muistikuva, että Marimekon tuotannossa on 1960-luvulla ollut käärme. Veljelläni oli sellainen, väreinä muistaakseni omenan vihreä, punainen ja tummanpunainen. En ole varma muistikuvastani. 

Nettikeskustelujen avulla olen saanut selville käärmeen nimen, Umpikiero, ja varmuuden, etten ole keksinyt muistoa. Nyt kysyisin:

Oliko käärmeen hännässä valmiina kulkunen?

Kuinka pitkä ja paksu käärme oli? (Se oli kierteinen.)

Millainen sen pää oli? Millainen oli sen ilme?

Pelkkä kuva käärmeestä olisi ihana nähdä. Jos sellainen on olemassa, en tarvitse muita tietoja. Netistä löysin vain möhköfantin, possun ja madon.

Ihastuin malliin, jossa pää on kierteen ulkopuolella. Tein vielä toisenkin ystävän tyttärelle (käärme lähtee Peruun). Kahden kääntö-/täyttöaukon käsin ompelu oli haastavin vaihe. Opin, että aukot kuitenkin kannattaa jättää kierteen ulkosyrjään. Ihan symmetrisiä käärmeitä en saanut aikaiseksi, mutta olen lukenut Pikku Prinssini ja tiedän, mitä ja miten käärmeet syövät...

Tällä käärmeellä silminä ovat vielä nuppineulat. 

Ompelin silmät kolmisäikeisellä muliinilangalla 

kahdessa kerroksessa niin, että näkövammainen voi 

tunnustelemalla löytää ulkonevat silmät.

Iso nalle ja pikku nalle

Pinterestin suursuosikkeja on nalle, jonka kaava koostuu kolmesta osasta: vartalo (sisältäen pään), käsi ja kuono. Kaava löytyy helposti ja sen voi piirtää tietokoneen ruudulta haluamaansa kokoon (tai suurentaa kopiokoneella).

Valitsin materiaaliksi ohuen, luonnonvärisen pellavan, jonka vuoritin vanhalla lakanakankaalla. Pinnasta tuli ihana! Harjulan opettaja auttoi vähän housujen kaavoittamisessa, mutta muuten ei ongelmia tullut missään vaiheessa. Suosittelen kokeilemaan.

Vaatteet suunnittelin niin, että ne on helppo pukea ja riisua.
Villapuseroiden lanka on kaksinkertaista, ohutta villalankaa.
Sitä jäi jäljelle lumitähtihuivista, jonka tein edellisenä keväänä.

Ketut

Kettuprojekti oli ihana. Keräsin ideoita Pinterestistä ja päädyin vähän Tilda-malliseen tyyliin. Tilda-ketulla ei ole häntää, mustaa kuononpäätä eikä muutenkaan paljon ilmettä, joten lisäsin ne. Lisäksi liitin jalat toisella tavalla vartaloon. Muutenkin kaava on hieman erilainen ja ketut eroavat myös yksilöllisesti toisistaan. Tein ensin tyttöketun, joka mielestäni onnistui paremmin.

Tyttökettu

Keho on aika yksinkertainen. Ompelin kaikki
osat käsin kolme kertaa pienillä ja tiheillä
piilopistoilla, yksinkertaisella langalla.

Kasvot hahmottelin ensin nuppineuloilla, suun langalla.
Kirjoin silmät ja suun kolmisäikeisellä muliinilangalla.
Korvien asettelu ja ompelu oli hankalin vaihe.

Esiliinassa on tarrakiinnitys. Vaate on helppo pukea ja riisua.

Poikakettu

Tyttöketusta tuli niin hyväntuulinen, että se piristi aina minua, kun katsoin sitä. Päätin tehdä sille kaverin (vaikka tiesinkin, että ne päätyvät eri perheisiin).

Harjulan opettaja auttoi kaavoittamaan housut.  Niistä tuli kuitenkin vähän isot, joten lisäsin tyyliin sopivat henkselit. Liivi oli luonteva valinta asukokonaisuuteen. Myös poikaketun vaatteet on helppo pukea ja riisua.

Otin kymmeniä kuvia - eivätkä nämä mannekiinit kyllästyneet yhtään. Tässä niistä muutamia.

Joulufiiliksissä!

Pupu, joka vastusti koulutusleikkauksia

Olen joka vuosi virkannut yhden amigurumin Suomen Suurimpaan joululahjakeräykseen. Tänä vuonna tein pupun ja porkkanan.

Pupu istuu kaverini Mikko Tähkäsen suunnitteleman koulutusleikkauspelin päällä ja haluaa valistaa kaikkia päättäjiä: Älkää leikatko koulutuksesta, sillä siitä ei hyvää seuraa!

Sammakot - taas

Edellisvuotinen sammakkopari jäi niin positiivisena mieleeni, että päätin perustaa koipitehtaan ja tehdä peräti kolme sammakkoa. Sehän tarkoitti 12 koipea, joista jokainen piti ommella käsin kolme kertaa.

Batiikkitilkkuja, koipia ja reisiä tilkkutyötekniikalla.

Hei, me synnytään kohta!

Meidän takapuolet

Äiskä laittoi meihin neuloja...

Me ollaan hyvän tahdon lähettiläitä ja tykätään leikkimisestä!

Kukkaro II

Kesälomalla Krakovassa piti välillä huilata ja otin sitä varten mukaan vähän ohuita puuvillalankoja, vanhoista farkuista ratkotun vetskarin ja virkkuukoukun nro 2,5. Olen aiemminkin tehnyt samalla idealla korttikukkaron, joten ei tarvinnut stressata yhtään.

Työn idea on, että virkataan vetoketjun ympäri. Ainoa vähän totuttelemista vaativa vaihe on ensimmäinen kerros - ja ehkä myös toinen.

Koti-Suomessa ompelin Nuuskamuikkusen. Pelkkä silitys ei riitä.

Lumitähtihuivi

Kaverini oli neulonut itselleen ihanan pitsisen huivin. Halusin jotain samantapaista: laskeutuvaa ja herkkää. Kuin tilauksesta löysin Harjulan kevätretkellä Helsingin suunnalla liukuvärjättyä, ohutta, Fashion-merkkistä lankaa. Ostin sitä arviolta 5 kerää. Etsin mallia monista lähteistä ja päädyin lopulta soveltamaan useita ohjeita omaan malliini.

Tärkein lähteeni oli 100 virkattua lumitähteä. Kokeilin ohjeista noin 15, joista kahta käytin huivissa. Loput pääsivät joulun 2018 joulukortteihin.

Pikkulaukku

Sisko tilasi minulta laukun, jota hän voisi käyttää esim. teatterissa tai matkalla, kun ei ole paljon tavaraa. Siihen piti kuitenkin mahtua reilun kokoinen kirja.

Väreiksi toivottiin mustaa ja punaista. Minulle oli tekstiilitaiteilijalta saamani lahjoituksen kautta tullut rouhean hienoa pellavaa, joka oli värjätty epätasaisen mustaksi/harmaaksi. Vuoria varten värjäsin isoäidin pöytäliinan punaiseksi. Sisälle tein vetoketjutaskun, johon mahtui passi.

Yksityiskohdaksi ompelin sinisen linnun, joka kurkistaa päällitaskun reunan yli. Täytin lintua hieman vanulla ennen ompelua.

Kevään 2018 nuppupeitot

Kevään 2018 nuppupeitot Päivät-Hämeen keskussairaalan keskosvauvoille syntyivät taas helposti ja rakkaudella. En ole varma, teinkö vain kaksi. Enempää kuvia ei löytynyt.

Tilkkutyövälineet

Tilkut ovat Harjulan kierrätysmateriaaleja.

Applikoidut nallet vaikuttavat heijastavalta kankaalta,
mutta se on harhaa. Muut tilkut värjäsin itse.

Ensikirja

Tiesittekö, että jokaisella lapsella on oikeus ensikirjaan, myös näkövammaisilla? Tästä linkistä pääset tutustumaan tärkeään hankkeeseen: Ikioma ensikirja. Kävin kuuntelemassa Lahdessa aamupäivän mittaisen luennon aiheesta 10.3.2018.

Innostuin valtavasti ensi- eli pehmokirjoista, koska lapsenlapseni oli vauvaiässä. Halusin tehdä hänelle jotain spesiaalia. Kirjassa pitäisi olla värejä, tekemistä ja vähän tekstiäkin. Kirjaa voisi käyttää myös tyynynä.

Leluja voi kiinnittää sivuille.
Eläimet käyvät juttelemassa kavereilleen

Kirjan valmistus sisälsi valtavan määrän tiedonhankintaa, suunnittelua ja erilaisia työvaiheita, joista piti ottaa selvää ja kokeilla:

• virkkaus
• kirjonta
• applikointi
• runojen valinta
• tekstien tulostaminen tekstiilipaperille
• pehmolelujen täyttö
• tarrojen kiinnitys
• vetoketjutaskun ompelu
• kanttaus

Etukansi

Ensimmäinen aukeama

Toinen aukeama, jonka biisiin tulostin vanhemmille sanat.

Kolmas aukeama

Neljäs aukeama

Viides aukeama

Kuudes aukeama, jossa on sisätasku leluja varten.

Takakansi nimiönauhoineen

Kalevala CAL -poncho

Kalevala CAL -peitto on Suomi 100 -vuoden hauskin tuote. Lisää CAL-hankkeesta voi lukea sivuilta www.arteeni.fi/kalevalacal-fi

CAL -lyhenne tarkoittaa Crochet Along eli yhteisvirkkaus. Hankkeen takana on 19 suunnittelijaa ja lukuisa määrä vapaaehtoisia testaajia yms. Kukaan ei saanut työstään rahaa, mikä nosti oman arvostukseni svääreihin. Valtava työ! Projektiin sisältyy mm.

• ohjeiden kääntäminen monelle kielelle
• kirjallinen ohje ja ohjevideo 
• runo tai tarina liittyen siihen, miten pala liittyy Kalevalaan 
• tekninen tuki ja vertaistuki jokaista palaa varten (sain yleensä vastauksen muutamassa minuutissa)
• kartta, johon voi merkitä oman sijaintinsa (koko maailma) ja josta näkyy, että osallistujia on tuhansia
• instagram ja face, joissa voi jakaa kuvia omasta työstään

Ohjeet ja  tarkemmat tiedot ovat saatavissa verkosta täältä.

Ryhmähenki oli todella hyvä. Monet kokoontuivat paikkakunnallaan yhden tai usean kerran katsomaan toistensa töitä. Lahdessa tapasimme Taitokeskus Velmassa 11.10.2017. 

Puuvillatilkkuni näyttävät pikkuruisilta villatilkkuihin verrattuna.

Ideointi

Tarkoituksena oli virkata 24 palasta koostuva torkkupeitto, mutta en tarvinnut peittoa, joten kun heinäkuussa 2017 sain tietää hankkeesta, aloin pohtia salmiakkikuvioisen liivin valmistusta jämälangoista: kahta punaista, vihreää, mustaa ja kolmea harmaata. Ostin vain mustaa ja pääväriä viininpunaista, yhteensä 13 kerää.

Konepesu 40 asteessa. Koukut 3 ja 2,5.

Vielä muutaman tilkun virkattuani oli mielessäni edestä auki oleva vaate. Kun mallailin 15 x 15 cm:n kokoisia paperineliöitä vanhan jakun päälle, huomasin, että liivi olisi vaatinut lukuisia puolikkaita ruutuja. Päätinkin virkata ponchon, joka koostuisi 42 osasta: 24 varsinaista palaa, 13 kaksoiskappaletta ja 5 bonuspalaa. Kaula-aukon joutuisin pohtimaan itse, mutta muuten noudattaisin suunnittelijoiden ohjeita.

Oppimisen ilo

Jo alkuvaiheessa selvisi, että ohjeet ja palat olivat monenlaisia: selkeitä ja helppoja, vaikeita ja joskus tulkinnanvaraisia. Katsoin videoita edestakaisin ja käytin aikaa uusien tekniikoiden opiskeluun. Lähes jokaisessa ohjeessa opetettiin uusi silmukka tai tekniikka. Elo-syyskuussa palan virkkaamiseen saattoi mennä lähes koko päivä, marraskuussa enää muutama tunti. Ruutujen ohjeet julkaistiin perjantaisin ja maanantaisin klo 9. Odotin näitä päiviä innokkaasti ja usein jo ilmestymispäivän iltana oli pala valmis.

Kokonaisuutena arvioin, että käytin työhön reilut 500 tuntia ja valtaosan tuosta ajasta purkamiseen. Lisäksi käytin paljon aikaa työn dokumentointiin. Jaoin kuvan heti palan valmistuttua Kalevala CAL -ryhmään ja kavereilleni Facebookissa ja sain paljon tykkäyksiä, mikä kannusti jatkamaan.

Vaikeimmat palat

Arvelen, että lähes kaikki osallistujat ovat yhtä mieltä siitä, mitkä palat olivat haasteellisten kolmen kärki.

Tuonelan joutsen

Neidon kehrä

Pohjolan väki, bonuspala

Pohjolan väki, takapuoli

Kaksoiskappaleet

Päätin sijoitella palat ponchooni siten, että etu- ja takapuolelle ei tulisi kahta saman mallin palaa. Värit vaikuttavat ulkonäköön hämmästyttävän paljon. Kun valmiit tilkut oli levitetty vierekkäin, kumpikaan aikuinen perheenjäsen ei löytänyt pareja!

Kaikki palat valmiina, kaksoiskappaleet vierekkäin.

Esimerkki lähemmin katsottuna:

Väinölän viljavat vainiot, versio 1

Väinölän viljavat vainiot, versio 2

Struktuurin merkitys

Kuvat eivät oikein tee oikeutta virkatuille tilkuille, sillä pinnan 3-ulotteisuus ei näy, jos kuvaa päältä päin. Monessa tilkussa "uloke" on koko mallin suola. Viimeistelyvaiheessa piti olla varovainen, ettei tilkkua silittänyt littanaksi, tappanut sitä. Pari esimerkkiä:

Joukahainen suossa

Ahto pingotettuna

Suosikkimallini

Sain työkavereilta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Kultasepäntaloon. Päätin teettää hopeisen korun jonkin palan keskustaan. Palan sijoittaisin ponchon eteen. Heti kun näin ohjeen Sammon taontaan, tiesin, että tämä on minun palani.

Jatulintarha-riipus muuntui rintaneulaksi, joka sopi kuin valettu Sammon keskelle sekä aiheensa että ulkoasunsa puolesta. Lisätietoa Jatulintarhasta löydät täältä.

Sammon taonta

 

Yhdistäminen

Joulukuun lopussa pinossa oli 42 palaa ja mielessäni oli selkeä suunnitelma (lukuun ottamatta kaula-aukkoa). Vaihdoin koukun puolta numeroa pienempään. Virkkasin jokaiseen ruutuun ensin ketjusilmukkareunuksen, paitsi takakappaleen sivusaumojen kohdalla jätin takakappaleeseen yhden sivun virkkaamatta. Sommittelin ruudut siten, että

• samaa mallia ei tullut kahta samalle puolelle
• painavat palat sijoittuivat keskelle
• minulle tärkeimmät palat sijoittuivat eteen
• värit olivat tasapainossa
• olkasaumojen kohdalla ei ollut samaa mallia vierekkäin

Paljon työtä, pieni pino

Etupuoli

Takapuoli

Seuraavaksi yhdistin palat ohjeen mukaisesti:

Ensimmäinen liitos valmiina

Neljän palan liitos valmiina

Kun sain kaikki palat vihdoin liitettyä, oli ensimmäinen tilaisuus sovittaa. Kaula-aukosta tuli VALTAVA. Lisäksi poncho tuntui painavalta. Se sujahti helposti pääaukon kautta varpaisiin. Minun oli pakko pitää pää kylmänä ja ottaa sakset käteeni. Purkuhommiin. Jouduin irrottamaan etukappaleen reunoista kaksi riviä eli kuusi palaa. Vain yhden saatoin vaihtaa. Muussa tapauksessa minun olisi pitänyt purkaa kaikki etukappaleen liitokset.

Rastilla merkityt piti poistaa.

Kuuden poistetun palan joukossa oli neljä kaksoiskappaletta ja kaksi varsinaista. Harmittaa. Sen vuoksi laitan kuvat tähän:

Sotkan pesä

Kalevalan meri

Helmareunus ja kaula-aukko

Helman reunus oli yllättävän helppo virkata selkeää ohjetta noudattamalla.

Kaula-aukko on symmetrinen, joten ponchoa voi pitää kummin päin vain. Aloitin reunuksen virkkaamisen ja pienentämisen samalla idealla kuin ruutujen välit. Koska poncho on yllättävän raskas, piti kaula-aukkoon virkata ensin muutama tiheä pylväskerros. Pylväät ikään kuin kannattavat koko vaatetta. Niiden avulla ja pylväsryhmien välissä saatoin vähitellen kaventaa aukkoa.

Halusin kokonaisvaikutelman keveäksi, joten tarkastelin, mitä olin oppinut. Olisiko virkkaamissani tilkuissa käyttökelpoista ideaa, jota voisin soveltaa? No oli runsaudenpulaa. Päätin virkata mustalla Ilmattaren (kuva) punaiset pitkäpylväät. Näin kaula-aukon reunaan tulisi yhtenäisyyttä helmareunuksen kanssa.

Reunaan jatkoin vielä helmaa jäljitellen verkkoa siten, että jätin kolme pylvästä väliin kahden sijasta. Näin aukko kaventui hyvin ja vain etu- ja takakulman kavennukset piti miettiä erikseen. Viimeiseksi virkkasin vielä reunaa tukemaan pylväskerroksen ja kiinteiden silmukoiden kerroksen.

Helma: etukappaleen kulman reunus

Etukappale, kaula-aukon suunnittelua

Ilmatar

Kolmen pitkäpylvään ryhmät on virkattu mustalla tehostevärillä.

Kaula-aukosta tuli juuri suunnitellun kaltainen,
tosin purin sen ensin kolme kertaa.

Viimeistely

Noin neljän kuukauden aherruksen jälkeen otin taas yhteyttä tekniseen tukeen facessa. Selvitin, miten viimeistely kannattaisi tehdä, kun on kyseessä puuvillalanka. Sain vinkiksi: Silitä höyrysilitysraudalla paksun pyyheliinan päällä, nurjalta puolelta kevyesti kahden pisteen kuumuudella. Näin tein ja hyvä tuli.

Etupuoli

Takapuoli