maanantai 21. joulukuuta 2015

Dino - tai pari

Lähipiirissä oli dinosauruksista kiinnostunut pikkupoika. Törmäsin kirjaston käsityöhyllyn ääressä mukavan näköiseen malliin. Mutta ei se nyt niin helppo ollutkaan - enkä ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Opin silti paljon. Toivottavasti leikeissä pikku yksityiskohdat eivät niin haittaa. Vastaanottajaperhe voi minun puolestani kierrättää lelut esim. energiajätteeseen ;)

Kankaan leikkaus kaavojen mukaisesti sujui hyvin.

Vihreät ja oranssit kankaat sain sisareltani, joka oli batiikkivärjännyt ne upeiksi. Värjäämiseen voi käyttää vanhojakin kankaita tai vaatteita. Niiden elinikä saattaa jatkua vuosia.

Tärkein oppi tässä työssä kuitenkin oli: Älä koskaan käytä leluihin vanhoja värjättyjä kankaita! Nukenvaattteita niistä voi ommella.

Aiemmin olin oppinut, ettei myöskään vanhoja resoreita kannata laittaa uusiin vaatteisiin. Elastaani/kumi hapertuu vanhetessaan, vaikka kangasta/vaatetta ei käyttäisi. Samoin tietysti käy, jos pesee liian kuumassa vedessä.

Nyt täytyi vain tyytyä siihen, että en tehnyt kestäviä leluja sillä kertaa. 


Harjaosan sovitus. Tähän asti kaikki hyvin.

Ongelmallisin kohta lelussa oli tietysti harja. Puuvillakangas oli täysin joustamatonta. Kaava oli tarkoitettu toisenlaiseen valmistusmateriaaliin (pörröinen kangas) eikä mutka dinon selässä onnistunut helposti toisellakaan yrittämällä, puhumattakaan harjan jämäkkyydestä. Koska harja piti ommella selkäkappaleiden väliin, ei sitä oikein pystynyt ommellessa hallitsemaan.

Jalkapohjat olivat samasta syystä hankalat: kangas ei joustanut. 

Minun piti motivoida itseäni pitkään ennen kuin jaksoin ommella ilmeet. Ne kyllä onnistuivat.

Ensimmäinen enkeli
Toinen tonkeli
Valmiit vihdoin!
Sivukuva, jossa lerputtavat harjat näkyvät hyvin.


Ylhäältä katsottuna, kun harjat on aseteltu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti