lauantai 21. lokakuuta 2006

Silkkimaalaus

Villan yhdistäminen silkkiin oli mahdollista. Olin nähnyt sen sekä kirjoissa että opettajan työnäytteissä. En siis antanut periksi.

Aloitin silkin maalaamisesta. Sekoitin neljää eriväristä silkkimaalia (punaoranssi, oranssi, tumma lila, vaalea lila), asetin silkin kehykseen ja yhdessä pikku toipilaani kanssa maalasimme ”märkää märälle”
-tekniikalla 900 x 900 mm kokoisen alueen. Iisa sirotteli paikka paikoin kosteisiin paikkoihin rakeista merisuolaa. Kohtiin muodostui kauniita kukkasia.

Kankaan kuivuttua kiinnitin värin silittämällä nurjalta puolelta. Parin päivän päästä huuhtelin vielä ylimääräisen värin ja silitin huivin kuivaksi. – Tulos oli hohtavan upea, ja oli hieman sääli leikata kangas kahtia.

Valitsin syksyn lämpöiset värin myös villoista. Jaoin villat kahteen osaan, jotta ne riittäisivät molemmille puolille. Pesuhuoneeni lattialla asettelin villoista geometrisen kuvion, jonka olin hahmotellut aiemmin väriliiduin kartongille. Taitavat kädet -ohjelmasta tv:stä sain vinkin, että muoto on kätevä sommitella, jos villat kastaa kuumaan Marseille-saippuaveteen jo sommitteluvaiheessa. Asettelin silkin villojen päälle ja yritin kohdistaa toisen puolen villat täsmälleen samoihin kohtiin. Tarkoituksena oli, että villakuidut sitoutuisivat toisiinsa silkin läpi.

Seuraavaksi käärin kaiken tiukalle rullalle siten, että alimmaiseksi tuli solumuovi ja päällimmäiseksi kaislamatto. Rullasin ja avasin, saippuoin, käänsin ja korjasin asetelmaani vielä 5 – 6 kertaa, kunnes olin melko tyytyväinen. Vanutuksen tein saamieni ohjeiden mukaisesti aloittaen kuumasta. Vuoroin kuumalla, vuoroin kylmällä vedellä annettiin tuotteelle shokkihoito. Samalla huuhdottiin saippuavesi pois.

Prässäsin ja muotoilin tuotetta vielä rätin ja höyryn avulla ja lopuksi ripustin sen kuivumaan toivoen parasta.

Vasta seuraavana aamuna saatoin tehdä tärkeät havainnot: silkin pinta oli kuumassa vedessä menettänyt hohtonsa, silkkivärit olivat haalistuneet ja monessa kohdassa villat eivät olleet pysyneet täsmälleen kohdistettuina, joten ne eivät olleet kiinnittyneet silkin läpi.

Ainoa keino korjata työtä olisi kirjoa irti oleviin kohtiin muutamia pistoja villalangalla. Myönteistä oli, että huivi oli iloinen ja kevyt. Minun herkälle hipiälleni se tosin oli aivan liian karhea. Ankaran 7 tunnin työskentelyn tulos oli myös kipeä kroppa. En ollut arvannut, että huovuttaminen olisi niin fyysistä työtä.

Silkkimaalaus oli tuttu tekniikka, mutta silkin
ja villan yhdistämnen ei ollutkaan niin helppoa...




Tähän asti kaikki sujui hyvin, mutta koska
silkki ei kestä kuumaa pesua, ei loputulos
tyydyttänyt: Tuote siirtyi Patinaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti